1.1.2024 alkaen laivanvarustamot ovat osa EU:n päästökauppajärjestelmää (Emissions Trading System, ETS). Päästöjen vähentäminen on yhteinen etu, mutta se nostaa merikuljetusten hintoja ja vaikuttaa aikatauluihin, sanoo Finnlinesin kaupallinen johtaja Merja Kallio-Mannila.

Kallio-Mannila pitää EU:n päästökauppajärjestelmää hyvänä asiana, sillä tarvitsemme regulaatiota, jotta EU:n Fit for 55 -ohjelman mukaiset päästövähennystavoitteet saadaan toteutettua. 

“Suomea tuleva päästökauppa kohtelee kuitenkin ankarasti, koska 95 prosenttia ulkomaankaupan tuonti- ja vientiliikenteestä  hoidetaan meritse. Vuoden 2024 alussa on merenkulun vuoro hypätä mukaan päästökauppaan.”

EU:n päästöoikeudet otetaan merenkulussa käyttöön asteittain. Varustamon vuotuisista päästöistä päästökaupan piiriin kuuluu

  • 40 prosenttia vuonna 2024
  • 70 prosenttia vuonna 2025
  • 100 prosenttia vuonna 2026

“Päästöjen kompensointi nostaa merikuljetusten kustannuksia. Vihreä siirtymä myös hidastaa logistiikkaa, koska joitakin reittejä ajetaan hitaammin. Kyseessä on kuitenkin välivaihe. Kun varustamo-ala on saanut käyttöön tarpeeksi ei-fossiilisia energiamuotoja, merikuljetusten vauhtia voidaan jälleen kiihdyttää”, Kallio-Mannila arvioi.

EU ETS -ympäristömaksu tulee kaikkiin laivauksiin 

Niin Finnlines kuin muutkin varustamot lanseeraavat EU ETS -ympäristömaksun. Tämä uusi ympäristömaksu veloitetaan kaikista laivauksista.

  • Merikonteissa, irtoperäyksiköissä ja yhdistelmissä maksu määritellään metripohjaisesti. 
  • Perinteisessä irtolastissa maksu on tonnipohjainen.

Finnlines pitää EU ETS -ympäristömaksun samana kolme kuukautta. Kallio-Mannila toteaa, että kiinteä kvartaalihinta auttaa asiakkaita ennakoimaan kustannuksia. 

“Ympäristömaksu riippuu päästöoikeuksien hinnasta, joka vaihtelee pörssikaupan mukaan. Viime aikoina päästöoikeuden hinta on ollut aika lailla stabiili, mutta merenkulun tuleminen mukaan päästökauppaan voi muuttaa tilannetta.”

Suuruuden ekonomia auttaa hintatason hallinnassa

Kallio-Mannila pitää tärkeänä, että laivat saadaan mahdollisimman täyteen. Kun täyttöaste on korkea, päästöt kuljetusyksikköä kohden jäävät pienemmiksi. 

“Tavoitteenamme on ollut pitää ympäristömaksu hinnoittelultaan niin kilpailukykyisenä, että asiakkaat edelleen käyttävät merikuljetuksia, eivätkä volyymit tippuisi päästökaupan vuoksi. Taantuma rokottaa muutenkin tavaravirtoja.”

Kallio-Mannila sanoo, että päästövähennysten tarve on ollut pitkään tiedossa. Finnlines onkin investoinut suurempiin laivoihin ja uuteen teknologiaan, koska suuruuden ekonomian avulla voidaan pienentää päästöjä per kuljetusyksikkö.

Miten käy Suomen viennin kilpailukyvyn?

Kallio-Mannilaa harmittaa sinivalkoisten lasien läpi se, että maamme kilpailukyky joutuu koetukselle. Suomi on logistisessa mielessä etäinen saari.

“Päästökaupassa lasketaan polttoaineen kulutuksesta syntyneet hiilidioksidipäästöt. Mitä pidempi matka, sitä suurempi on polttoaineen kulutus ja siitä koituvat päästöt. Suomesta on pitkä matka Manner-Eurooppaan verrattuna muihin Pohjoismaihin”, Kallio-Mannila toteaa.

“Kansantalouden kannalta olen huolissani, miten Suomen kilpailukyky viennissä säilyy. Tuonnissa kustannukset valuvat kuluttajalle, eli kaupassa on jatkossa hieman kalliimpaa”, Kallio-Mannila toteaa.

Vihreä siirtymä edellyttää yrityksiltä kannattavuutta ja investointikykyä. Taloustilanteesta huolimatta meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta päästöjä saadaan vähennettyä.

Merja Kallio-Mannila
Deputy Head of Group Marketing, Sales and Customer Service

Vihreä siirtymä edellyttää investointikykyä

Kallio-Mannila ymmärtää, että hintojen nousu aiheuttaa tuskaa. Varsinkaan talouden matalasuhdanteen aikana tämä ei ole otollista, kun kaikki painivat kustannuspaineiden kanssa. Mutta jossain kohtaa talous lähtee taas nousuun.

“Vihreä siirtymä edellyttää yrityksiltä kannattavuutta ja investointikykyä. Taloustilanteesta huolimatta meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta päästöjä saadaan vähennettyä. Ja samanaikaisesti on pystyttävä pitämään kiinni kilpailukyvystä.”

“Helppoa elämää ei siis ole jatkossakaan tiedossa logistiikka-alalle. Samanaikaisesti olemme kuitenkin mukana aitiopaikalla historiallisessa muutoksessa kohti ei-fossiilisia kuljetusmuotoja.”